Astelimme rinnan
luokse tärkeimmän,
luokse haudan,
viimeisen levon paikkasi.

Siinä rinnan me,
lapsesi seisomme.
Ikävöiden Sinua.

Sytytin kynttilän,
asetin sen ristin viereen
"Hyvää Joulua Äiti",
kuiskasin.

Sytytin toisen,
asetin maahan,
"Äidiltäsi Hyvää
Joulua", lausuin.

Laitoin palamaan,
kynttilän kolmannen.
"Hyvää Joulua,
toivottaa Aleksin perhe".

Lähdit yllättäen,
täysin varoittamatta.
Kaipaus ja loputon suru,
jäi jälkeesi

Ja kysymys;
Miksi?