Joskus elämän on mentävä rikki,
että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.

Joskus on syötävä kaurapuuroa,
jotta lihakeittokin maistuisi taas hyvältä.

Joskus on herättävä sateiseen aamuun,
jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.

Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä,
antamalla välillä myös huonoja hetkiä.

Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa.
Se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyä nukahtaa.

Äitini 29.07.1958-28.07.2007

Puol vuotta on kulunut yhdestä elämäni suurimmista menetyksistä, paljon on surua ja tuskaa takana.

Paljon on edessä...

On yhteen vuoteen mahtunut paljon hyvää, mutta paljon myös sitä huonoakin ja surua.

Tulen muistamaan viime uuden vuoden ikuisesti. Olin seissyt viitisen tuntia räntäsateessa ja päätin soittaa äitin hakemaan mut Lahdesta. Kävimme yhdessä syömässä renkomäellä ja kun uusi vuosi vaihtui sain istua äidin kanssa, kahdestaan, autossa Launeen perhepuiston parkkipaikalla.

Sain viettää rakkaan äitini kanssa vielä viimeisen uudenvuoden.

Tämän uudenvuoden saan viettää rakkaani kanssa täällä meillä <3

Astelimme rinnan
luokse tärkeimmän,
luokse haudan,
viimeisen levon paikkasi.

Siinä rinnan me,
lapsesi seisomme.
Ikävöiden Sinua.

Sytytin kynttilän,
asetin sen ristin viereen
"Hyvää Joulua Äiti",
kuiskasin.

Sytytin toisen,
asetin maahan,
"Äidiltäsi Hyvää
Joulua", lausuin.

Laitoin palamaan,
kynttilän kolmannen.
"Hyvää Joulua,
toivottaa Aleksin perhe".

Lähdit yllättäen,
täysin varoittamatta.
Kaipaus ja loputon suru,
jäi jälkeesi

Ja kysymys;
Miksi?

Joulu valmistelut vihdoinkin tehty, nyt alkaa vaan rauhottumaan joulua varten.

Erilainen Joulu